Jo jokin aika sitten Leneltä loppui kolmannet juoksut ja kohta lähestyy jo 2 ikävuoden virstanpylväs. Nyt pitäisi kai vihdoin rohkaistua tekemään päätös koiran steriloinnista. Mutta miten kummassa se niin hirvittää?
Eläinlääkärihän suositteli jo suunnilleen ensimmäisellä pentuiän rokotuskäynnillämme mahdollisimman aikaista sterilisaatiota (mieluiten jo ensimmäisten juoksujen jälkeen), mikäli tarkoituksena ei ole teettää narttukoiralla pentuja. Ja nisäkasvain-tilastot kyllä puhuvat tämän puolesta, mutta jotenkin se tuntui kyllä kovin aikaiselta ajankohdalta.
Juoksut eivät Lenellä juurikaan haittavaikutuksia ole aiheuttaneet, vaan tyttönen on pysynyt hyväntuulisena, reippaana, ja suht täyspäisenä koko juoksujen ajan. Joten senkin vuoksi sterilointi on siis tähän asti ollut helppo jättää tekemättä. Nyt kuitenkin alkaa tuntua, että jos koiran meinaa leikata niin se kannattaisi varmaan tehdä pian – tai siis muutaman kuukauden kuluttua näistä viimeksi olleista juoksuista.
Aika paljon olen kuullut ihan hyviä kokemuksia leikattujen narttujen omistajilta, mutta valitettavasti kyllä myös niitä ikävämpiä tarinoita komplikaatioista, luonteen muuttumisesta, lihomisesta jne. Eniten pelottaa tuo luonteen muuttuminen, kun tähän asti olen ollut niin kovin tyytyväinen Lenen melkoisen mukavaan ja suht mutkattomaan luonteeseen. Mitä jos siitä kuoriutuukin leikkauksen jälkeen joku kaikille äkäinen hirviö, tai laiska ja mistään innostumaton löllykkä…?
Iloinen ja innokas
Lagotto Romagnolo Lene 