Ihmettelin eilen kun Lenellä tuli oikein veto päälle kun huomasi kävelytiellä kotimme lähellä pudonneen hanskan. Sen kohdalle ehdittyämme koirulainen nappasi sen vielä suuhunsa ja yritti sitten oikein esitellä sitä minulle. No minähän tietysti kieltämään, että ”ei saa ottaa” ja ”annappas se tänne”. Ja nakkasin hanskan lumikinoksen päälle omistajaansa odottamaan.
Jäin kuitenkin vielä miettimään, että olipas se hanska Lenen mielestä kumman kiinnostava. Niinpä soitinkin sitten siskolleni, että olisikohan häneltä hanskaa hukassa (oli käynyt aikaisemmin iltapäivällä hakemassa Lenen lenkille ja kyläilemään, kun minä viivyin palaverireissulla sen verran pitkään). Ja niinhän se oli, että ei hänen taskustaan löytynyt kuin yksi hanksa, joten toinen oli pudonnut sinne meidän kulmille Leneä hakiessa.
Hieno nenäkoira siis! Omistajan hanskan etsiminen pyynnöstä on jo tuttua hommaa, mutta löytyy nähtävästi myös hanskat, joiden ei tiedetä olevan hukassakaan! 😉