Tänä kesänä on vietetty tarpeeksi aikaa veden äärellä ja Lene on ruvennut näyttämään todellista vesikoiran luonnetta. Rantakahlailijasta on pikku hiljaa syntymässä oikea vesipeto…
Uintitreenit mökkirannassa
Aikaisemmin Lene on tosiaan pääasiassa tyytynyt makoilemaan rantavedessä ja kahlailemaan sen verran matalalla, että kaikki tassut pysyvät varmasti pohjassa. Heti jos etutassut eivät meinanneet ylettyä pohjaan, Lene kääntyi saman tien takaisin rantaan päin. Mutta lämmin keli ja mökkirannalla vietetty aika tekivät tehtävänsä, ja nyt tyttönen porskuttelee ylpeänä uiden isoja ympyröitä toisensa perään.
Mitenkään sen suuremmin en Leneä uintitouhuun houkutellut, kun ajattelin, että riittää kunhan saa vedestä viilennystä, vaikkei varsinaisesti uisikaan. Tosin sillöin tällöin tuli kuitenkin jotain keppiä vähän pidemmällekin veteen kyllä heitettyä. Tarpeeksi kun rannalla lotrasi, niin taisi vain itse todeta, että uiminenhan on ihan helppoa ja hauskaa… 🙂
Lagotto Romagnolo Lene 